Vajaan tunnin päästä katkeaa sähköt. Se on taas yksi haaste jo ylikansoitetulle yhteiskunnalle. Ohan se varma, että tämänkin katkoksen alueella niin monessa paikkaa katseet ja kädet löytävät toisensa kynttilöiden loisteessa, kun ei voikaan sitä blogia rustata tai tehdä jotain muuta yhtä tyhjänpäiväistä...ja ens kesänä syntyy ennätysmäärä rapuja, oi nuita kesänlapsia. Voi meitä epätoivoisia romantikkoja joita ihmisiksi kutsutaan.
Mutta hei, ehkä se on hyvä asia. Tästähän voisi rakentaa vaikka perinteen, että 23.9:tä pidetään joka vuosi nyyttikestit pelkän kynttilöiden ja takkatulen ääressä, punkkulasit kourassa. Joku hyvä lautapeli (esim. Imago) vielä kylkeen, niin voi pojat - sehän saattaisi tuntua todella hyvältä irtiotolta normaali arjesta jossa olemme sähköisten välineiden ympäröimänä.
Eikä tosin haittaisi vaikka tuo katkos kestäisi pitempään, ehkä silloin ihmiset huomaisivat kuinka vempaimet ovat vain keinotekoisesti täyttäneet sitä tyhjiötä minkä some ja sähköinen yhteydenpito ovat luoneet. Joutuisimme yhä useammin hakeutumaan toistemme seuraan ja sosialisoitumaan ilman että soitellaan ja huudellaan whats upissa tyhjänpäiväisyyksiä.
Menipä taas syvälliseksi, joten on parempi lopettaa...halatkaa toisianne <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti