Hiukan jopa haikein mielin tuli käytyä futiksen lepakkovuorolla, kun kohta voi olla että joutuu etsimään uusia peliporukoita tuolta etelämpää. Täällä on kyllä hyvä futisporukka, sekä hyvä futsalporukka, kun ei turhaa potkita nilkoille (mitä nyt joskus vahingossa kopsuu, ku on intensiiviset taistelut pallosta) ja joukkueurheilussa sitä saa aina ne parhaat sykkeet. Tuskinpa tämän aamuinen paino olisi muuten edes ollut 90 kiloa - sitähän on kohta tikissä ja kunto ainakin on kasvanut huimasti :)
Toisinaan tulee päästettyä suusta kaikenlaista ja ei niinkään väliä mitä yleisö siitä ajattelee, kun on "valinnut" yleisönsä ja tietää, että ne jotka tuntee eivät ota kaikkea niin vakavasti. Toisinaan taas käy niin, että ei tiedosta yleisöä olevan. Tänään kun mentiin futikselle, niin haettiin yks jamppa kyytiin joka ei ollut tainnut aiemmin käydä tuolla vuorolla tai sitten niin harvoin, että en muista, mutta hänen kasvonsa oli jostain tutun näköiset. Hypätään kuitenkin ensiksi tähän aikaisempaan toilailuun. Menimme tuossa jokin tovi sitten kaverin kanssa toisen kaverin luo kahville ja jo ulko-oven auetessa kaverini päätti tervehtiä rakasta ystäväämme: "Saisimmeko puhua teille Herramme Jumalan sanaa?" Johon minä tietenkin jatkoin; "Haluaisimme kertoa sinulle Jeesuksesta-kristuksesta..." Johon ystäväni jatkoi: "...joka kuoli syntiemme vuoksi ristillä."
Näiden litanioiden aikana kävelin edellä takkia riisuen kohti olohuonetta, ja näin siellä vanhemman naishenkilön jonka arvasin ystävämme äidiksi. Tervehdin ja käännyin mukanani tullutta ystävääni kohtaan ja kuiskasin hänelle: "Priceless..!" ..Kävimme kai molemmat jopa hetken läpi vaihtoehtoa, että esittelisimme itsemme tälle rouvalle Jehovan-todistajina ja kertoisimme kuinka hänen poikansa on tullut uskoon.
Yritimme kuitenki kätellä arvokkaasti ja esittelimme itsemme rehellisesti. Pokan pitämisessä oli kumminkin huomattavia vaikeuksia. Miksi aina silloin se huutonauru tuntuu sisällä voimakkaimmin kun ei saisi nauraa..?
No tänä iltana sitten kerroin pelikavereille miksi tuo vkloppuna pidettävä puulaakiturnaus ei niin houkuta, kun viimeksi kesällä Granden porukalla kun kerkesin pitää palloa ja yrittää rakentaa peliä, niin pari minsaa ja vastustaja tuli täysillä polviedellä reiteen ja mun pelit oli käytännössä siinä. Koin vielä teon tahalliseksi tai sitten kaveri oli todella pahasti myöhässä. Onneksi nilkutin vaihtoon ja kerkesin rauhoittua, kun koin niin valtavaa kostamisen himoa. (Puulaaki = muuten niin rauhallinen mies voi käydä agren vallassa kovillakin kierroksilla ja tästäpä syystä omalla porukalla futishöntsät on paljon parempi vaihtoehto). Kerrottuani tämän lähdin kentälle juoksemaan pallon kanssa ja vasta sitten tajusin että tämä jamppa joka me haettiin aiemmin kyytiin, niin siitäkö se olikin niin tutun näköinen, kun se taisi olla juurikin sama jamppa joka tuli se polviedellä viime kesänä mun reiteen. Jos se oli sama kaveri, ja jos se muisti minut, niin se varmaan hiljaa mielessään mietti, että onpa tuo kaveri hyvä piikittelemään, ku seison tässä vieressä ja se muistelee tuota tapaturmaa :D
Jos se sattu olemaan sama kaveri ja sattuu tämän lukemaan/tästä kuulemaan, niin "no hard feelings" :)
Mutta niin - silloin tällöin kun "yleisössä" on joku jota et ole huomannut, niin se saattaa johtaa noloihinkin tilanteisiin, mutta onneksi sitä on oppinut tässä iässä jo nauramaan itsellensä :)
Hyvää nimipäivää Marko, Markus ja Markku..!
ps. En tiedä mistä tuon otsikon otsikon saa vaihdettua: "...Sykkivää" Jos joku tietää, niin saa kertoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti