Näin jääkiekon aikaan suomalaiset kertyy töllöjen ääreen jännittämään. Tilanteissa saattaa mennä iho kananlihalle ja karvat nousta pystyyn. Maalin tullessa huutokin saattaa kajahtaa ihan hallitsemattomasti, niin että sen varmasti kuule myös naapurit. Häviön tullessa jotkut meistä jopa saattavat tirauttaa kyyneleen tai pari...Tai jos esim. Teemu Selänne - kyllä, tuo jolle on kaikki tarjottu hopeatarjottimella ja kuin onnen kantamoisena ympärillä olleet tukijoukot ovat pedanneet hänelle tietä ja tukeneet häntä kaikin mahdollisin tavoin, että hän on voinut keskittyä itse olennaiseen, jääkiekkoon, mutta kun hän pitää puheen pitkästä urastansa, niin kas kummaa saatat herkistyä. Toisin sanoen Fanaattisuus on hieno juttu - oli laji mikä tahansa.
Elokuvat, musiikki, urheilu...vaikka mistä löytyy kipinöitä fanaattisuudelle. Postimerkkikeräilijä ei saata tiedostaa olevansa fanaattinen postimerkkien keräilijä, vaikka hän on aikoinaan ihan tohkeissaan painanut tiimariin, että: "Nyt muuten lähtee..!!" Kassajonossa hän on hymyhuulillansa ja rintarottingilla katsonut korissa olevia kansioita, pinsettejä ja miettinyt kuinka nuo tyhjät kansiot ovat vielä joskus täynnä postimerkkejä! Sitten kun hän kadulla näkee sen juopuneen jääkiekko-fanaatikon, niin hän pyörittelee päätän ja väistelee nämä huligaanit päästäkseen rakkaiden postimerkkiensä luokse...Tosin ei tämä jääkiekkofanikaan välttämättä ymmärrä hänen postimerkkikeräilyänsä...Sitten on vielä jalkapallo ja tulevat MM-kisat, mutta se on jo niin toinen juttu, että kirjoitellaan siitä vaikka lähempänä kisoja.
Musiikki, joo-o...pakko kai se on myöntää, että musiikin suhteen allekirjoittanu on hyvinkin fanaatinen, kun viime kesänäki wanhojen kanssa kokoonnuttiin pelaamaan varpasillaan supertele -fudista, niin joku siellä kysykin ennen saunapaikalle lähtöä, että vieläkö Nykäsellä on samat veikeet? Vieläkö se on Ville "Vielä yks biisi" Nykänen - myönnän että monen muun lisäksi repesin itsekkin tälle lisänimelle :D
Mutta olen minä joskus saanut myös kiitosta tästä fanaattisuudesta. On ollut bileitä missä on kaivattu hyvää soittolistaa ja osa kavereista on sanonut, että ei ikinä jaksa tehdä mitään soittolistoja tai vaikka jaksaisikin, niin ei ikinä muista niitä biisejä sitten, kiitos Spotifyn (nykyään muuten löytää kaverin soittolistat Spotifystä kirjoittamalla hakusanaksi hänen nimensä, vielä pari kuukautta sitten tätä ei pystynyt tekemään, thumbs up!) sinne olen jaksanu kasata jo monta sataa biisiä, sillä kuka hullu niitä muuten muistaisi. Joskus kuulemma löydän vielä tilanteisiin sopivat biisit, niin silloin saa itsekkin hyvällä omalla tunnolla fiilistellä :)
Idoleja on monia. Axl Rose, Freddie Mercury, Jarkko Ahola (vaikka Teräsbetoni ei ole koskaan iskenyt, mutta ne lukemattomat livet - niitä fiilisteltiin vappunakin :) ), Anders Fridén, Bruce Dickinson, Corey Taylor...
Niin, Corey Taylor. Hän on persoona joka osaa ottaa yleisönsä joko rajusti tai sitten lämmöllä, mutta hän tekee sen hyvin lahjakkaasti, niin kuin kaiken muunkin (haaveilee myös näyttelijän urasta ja on varmasti tervetullut kasvo b-luokan elokuviin ja tälläkin hetkellä hänellä on joitain projekteja vetämässä - ne viikset ilman partaa me tullaan vielä muistamaan)...Hän on The Laulaja, yks kaikkien aikojen parhaista. Kun joku kuvaa jotain liveä kamerakännykällä, niin se laatu on mitä on eikä se onnistu vangitsemaan sitä todellista tunnelmaa, mutta kun joku kuvaa häntä kamerakännyllä, niin se laatu suorastaan paranee - kun Corey kajauttaa keuhkonsa tyhjäksi...Sitten kun olet itse todistamassa Slipknottia lavalla. Millä tahansa keikalla yleensä keskityt laulajaan ja välillä katsot kuinka soolo-kitaristi hoitaa hommansa, mutta Slipknotin keikalla pää pyöri, kun lavalla tapahtuu yhtä sun toista. Sitten saa kääntyä 180 astetta, kun Sid on kiikkunut johonkin kaiutin-screen telineeseen keskellä yleisöä...Valtaisa show kaiken kaikkiaan.
Hän on Slipknot:n ja Stone Sour:n laulaja. Tunteellinen tulkitsija joka ei pelkää purkaa keuhkojansa lavalla, sekä hän on innoittaja. Uskaltaa heittäytyä ja vetää yksin kantrina biisin nimeltä Spit It Out (olihan tuo veto pakko laittaa myös tälle listalle), jonka hän yleensä vetää kahdeksan muun kaverin (Slipknot) kanssa astetta rankemmin...On hän innoittanut myös minua. Kerran kun olimme ystävättäreni kanssa syöneet ja saaneet hänen 6-vuotiaan tyttärensä nukkumaan, niin otimme lasit punkkua ja yritimme katsoa elokuvaa. No, eihän tämä pikku-neiti osannut nukkua, kun outo setä oli kylässä. Ystäväni sitten tokaisikin, että: "Sun vuoro Ville mennä ja laulaa hänelle tuutulaulu." No mutta enhän minä osaa laulaa...johon hän jatkoi: "Osaat sen Slipknot:n Snuff biisin ulkoa, että mene ja laula sille vaikka se..." No minä sen kummempia kyselemättä menin ja tervehdin tätä äitiinsä tullutta tomeraa tyvärtä - ja uskokaa huviksenne, se olin minä jolla pelotti enemmän, mutta minä poika lauloin ja sanasta sanaan lauloinki koko Snuff -biisin, mutta se plikka nukahti..!! Hiljaa hiivin sen huoneesta pois ja kun pääsin olohuoneeseen, niin tämä "ihana" ystävättäreni nauraa kippurassa siellä olohuoneenlattialla ja tuumaa: "et kai sää ottanu tosissaan sitä - sä oikeesti lauloit sille sen?! :D"...Siinä minä yritän kerätä sitten ylpeyteni rippeitä, että no ainakin minä onnistuin siinä missä sinä et, sillä muksus nukkuu nyt :)
Tähän väliin on pakko sanoa, että sitten ku minä olen 50-vuotias ja vaikka naapurini soittaisiki jonku helvetin Corey Taylorin biisejä turhan lujalla, niin en minä varaa sitä varten iskuporakonetta ja ala jurnuttaa sillä seinää - en, lupaan perkele että EN! Joko minä tuumaan mielessäni, että "this means WAR..!!" ja laitan omat popit ihan täysille jotain Ludovico Einaudin piano konserttoja (esim. Nuvole Bianche) tai sitten laitan pokkana pelkät pitkät kalsarit jalkaa (oli sitten vaikka kesä ja keskellä päivää), niin pitkät kalsarit jalassa ja ilman paitaa kävelen tämän naapurin oven taakse kertomaan, että ihan kivat sanat nuissa biiseissä, mutta et viittis laittaa bassoa yhtään pienemmälle, ku meillä pomppii astiat kaapissa? -nimimerkillä; näin ne asiat hoidetaan :D
Mutta kaikesta tästä johtuen tämän perjantain kunniaksi rakensin youtubeen soittolistan: Best of Corey Taylor ja kaikessa vakavuudessaan mun oli ihan pakko laittaa tälle listalle myös kappaleet Slipknot - Dirlanda (Jean S soittaa Dirlandan, mutta videona on Slipknot live Lontoosta) ja Bieber ft. Slipknot - Psychosocial oli kans ihan pakko, sillä onhan se ihan huikee versio :D ...enjoy: Best of Corey Taylor, mutta haluan varoittaa, että tätä listaa kuunnellessa saatat eksyä hakemaan jääkaapista sen kylmän oluen tai avata jopa sen punkkupullon. Mukavaa vkloppua kaikille..!
Ps. Nyt mie ymmärrän miksi monet ei jaksa näitä listoja tehdä. Oli nimittäin aika työlästä kaivaa nuita helmiä huonompien versioiden joukosta ja sitten ku pähkäilin vielä "pitkään", että mihin järjestykseen nämä laitan - että tulee sellainen oikea fiilis :)
- Long Live Corey Taylor..!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti