torstai 12. kesäkuuta 2014

Jalkapallon MM-kisat 2014

Mulla on lapsesta asti ollu semmonen tapa, että jos mie toivon/haluan/odotan jotain todella paljon, niin mie blokkaan sen mielestäni miltei täysin (ai miksikö? no totta näin tunteella elävän ihmisen pää leviäis, jos näin ei toimis), siis ajoittain, toki sellainen asia aina hetkellisesti palaa mieleen, mutta näin...ja näin on myös tänäiltana alkavien MM-kisojen suhteen. Joku some mainosti puolivuotta sitten, että enää 180 päivää MM-kisoihin, ala laskemaan päiviä meidän kanssamme?! -"Voi kettu, en ala! Laskekaa ihan keskenänne..."

Vasta eilisen ja toissapäivän aikana kävin loppullisesti kaikki lohkot, joukkueet ja kokoonpanot läpi - joiden pohjalta täyttelin sitten ilmausveikkaukset. Kyllä, olen valmis..! Hieno tunne, se lähtee tuolta lantion seudulta ja yltää niin varpaisiin kuin myös hiusrajaan asti - KISAKIIMAA!!!

Olen kyyninen romantikko ja jalkapallon suhteen todella romanttinen. Sen tulette tässä analyysissä huomaamaan, mutta haluan painottaa että en varsinaisesti kannata ketään näissä kisoissa. Seuraan pelaajia ja niin monessa joukkueessa on niitä joiden puolesta voisin liputtaa, mutta se joukkue joka pelaa taitavaa futista, niin sen puolestahan sitä pitkin kisoja ruvetaan huutamaan. Huutamisella tarkoitan tätä:


Materiaalin puolesta Espanja olisi helppo heittää kisojen voittajaksi, mutta pallo on pyöreä ja märällä kentällä saattaa ratkaisevalla hetkellä vaikka liukastua (slippery when wet). Oman kirjanpitoni mukaan paperilla se paras, mutta sillä ei ole monestikkaan mitään tekemistä sen kanssa mitä kentällä tapahtuu ja siksipä rakastankin jalkapalloa. Saksa, nuo uljaat arjalaiset. Die Bayern:n (lue Saksan) kone yski keväällä mestarien liigassa ja pahasti, se ei lupaa hyvää. Konemaisen tarkasta työskentelystä kentällä ja kovasta atleettisesta nipusta huolimatta heillä tulee olemaan kuuma. Meneppä itse kesä-heinäkuuksi Brasiliaan, niin onko kuuma? Pelaappa sitten vielä jalkapalloa maailman huipulla - "ei jatkoon", jää lohkossa toiseksi ja tippuu pudotuspeli vaiheessa Belgialle tai Italialle...Englanti, niin paljon kuin haluaisinkin nähdä heidät Rooneyn johdolla aina finaalissa asti, niin jokin siinä heidän yhteispelissä tökkii. He jäävät alkulohkoon, valitettavasti.

No entäpä sitten kisaisäntä Brasilia? Jalkapallo on joukkuelaji, mutta kummasti sitä viittaa aina yhden pelaajan harteille yritetään laittaa. Onko Neymar vielä tarpeeksi kypsä kestämään kotikisojen paineita, tuskin...Siellä kansa syö, nukkuu ja paskoo jalkapalloa ja koko joukkue tietää sen. Menevät vaivatta jatkoon, mutta todellisten haasteiden tullessa pudotuspeleissä vastaan - paineet käyvät liian koviksi. Entäpä naapurimaa Argentiina? Messillä on rikkonainen kausi takana. Miten se vaikuttaa hänen nykyiseen vireeseen? En usko että kovinkaan positiivisesti. Joku toinen voisi sanoa että nythän se on levännyt, mutta ei. Jotain tuosta Argentiinan joukkueesta puuttuu, puolustus suuntaan ei ole tarpeeksi leveyttä. Mascherano tuskin yksin pystyy kantamaan joukkueen puolustusta, vaikka Zabaletta siellä laidalla häärääkin. Entä jos Gago, Mascherano tai Zabaleta loukkaantuu ja/tai saa pelikiellon. Joukkueen nimenä voisi olla "all-out-attack", mutta tällaisissa kisoissa se ei riitä.

Tiedän, tähän asti en ole ollut kovin romanttinen :)

Mutta nyt heittäydynkin niin romanttiseksi, että osaa teistä saattaa jopa etoa tällainen "lässynlässyn niin mieki sinua" -siirappimainen haaveilu:

Sveitsi voittaa oman lohkonsa ja pelaa mustana hevosena itsensä meidän kaikkien sydämiin. Tunnettu alisuorittaja Ranska tiputtaa Argentiinan. Belgia taipuu vasta Italialle, eikä Belgia ole enää mikään mustahevonen - sillä kaikkihan sen tietää että se on huippu joukkue. Chile ja Norsunluurannikko pelaavat hyvät kisat ja "kaikkien" yllätykseksi Brasilian kanssa A-lohkosta jatkoon menee Kamerun, Samuel Eto'on johdolla. Italia tuo vanha koira kaataa rutiinin omaisesti Espanjan ja nähdään aina finaalissa asti Maestronsa Andrea Pirlon johdolla. Onko Italia finaalissa sitten kovinkaan romanttinen asia...no ei välttämättä, mutta se on mikä astuu heitä vastaan siellä finaalissa. Nimittäin se on Kikke Ronaldo ja Portugal..!! Sillä Ronaldon vammasta ei ole jälkeäkään, vaan hän on jäätävässä vireessä ja on motivoitunut näyttämään koko maailmalle miksi hän on tällä hetkellä maailman paras.

Nähdäänkö finaalissa Ronaldon katkerat kyyneleet tai yleensäkki kyyneleet? Hyvin mahdollista...Onko Italia joukkue joka sekoittaa muiden joukkueiden pelin? Vaikka nämä kisat eivät olisikaan Mario Balotellin kisat, niin se joukkue on yllättävän vahva.





Nyt syömään, sitten lenkille ja illalla Brasilia - Kroatia, sekä satoja, jopa tuhansia mikro-orgasmeja. Kyyninen romantikko kuittaa ja nauttii kisoista, vaikka analyysi menisikin ihan penkin alle, sillä sehän on vain oleellinen osa tätä kisahuumaa :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti