Olipa siellä töissä tänään herttainen vanhempi pariskunta. Vaimo hollantilainen ja mies belgialainen ja oisko ollu ikää jotain 60-65v. Meitä ei muita ollutkaan ku he yhdellä kelkalla mun perässä ja erehdyin luulemaan että tänään ajellaan nätisti, mutta tämä herrasmies olikin ajanut moottoripyörällä pienen ikänsä. Metsässä mentiin 40km/h ja jäällä parhaimmillaan 80km/h...Paras oli ennen ku mentiin kahdeksaakymppiä, niin tämä vaimo kysyi tältä mieheltä: "Sie haluat kumminki ajaa lujempaa?" Herrasmieski muuttuu tässä vaiheessa kuin pikkupojaksi ja ujosti nyökkäillen myönsi haluavansa. Vaimo siihen hymyillen; "okei!"
Kyllä ne nuo kompromissit ja yhdessä tekeminen taitaa olla ne pitkänsuhteen salaisuudet, sillä ei siellä kyydissä kumminkaan niin mukava ole istua ja jos ekaa kertaa joudut istumaan kelkan kyytiin ja ukkos haluaa "heti" tykitellä niin lujaa ku lain mukaan jäällä on sallittua, niin tuota muoria voisi kuvailla yhdellä sanalla: "Brave" :)
Onhan tässä viikosta toiseen tullu kehuttua kuinka mukavaa on ollu töissä jne, mutta sekin lysti loppuu aikanaan ja jos kelit jatkuvat tuollaisina niin kausi sulaa käsiin, kirjaimellisesti :/
Kovasti jo mietin että josko tuota lähtis ulkomailta hakemaan töitä. Mitä aikasemmin katselin sitä paperisotaa mikä pelkästä työnhakemisesta olisi luvassa, niin parempi kun kävelee paikan päälle ja puhuu itsensä töihin...Mutta minne? Vielä on aikaa keksiä paikka. Mulla on välillä tapana lähteä pois siltä omalta mukavuusalueelta ottaen huomioon esim. että olin ennen Lapland Safariksen hommia Ecco kengässä työkokeilussa - kuvittele, minä kenkämyyjänä. Eka kerran kun hieno rouva tuli ostamaan korkkareita, niin osasin kertoa millaista nahkaa se on ja sitten repesin nauramaan, että rehellisyyden nimissä mulla ei ole hajuakaan millainen kenkä tämä on, kun olen ekaa viikkoa hommissa, mutta rehellisyys palkittiin, kun rouva naureskeli ymmärtävästi.
Joten kun en ole koskaan ollut kummoinen uimari, niin olisiko se tarpeeksi pois omalta mukavuusalueelta, kun uhmakkaasti sais ympäri puhuttua jonku opettamaan mulle sukeltamisen salat, niin minä voisin vastapalkaksi tarjota persoonani oppaan muodossa..? Tuossa siis vain yksi idea.
Sitten tähän iltaan. Yli kolmeen kuukauteen en ole saanut juossa rakkaan jalkapallon perässä, kun kaveri nimeltä Reckless potkaisi jalkateräni sököksi. Nyt on pakko lähteä klo 22 vuorolle jo kokeilemaan että josko se kestäisi. Pahoin pelkään että mun palloilut normipuitteissa on pelattu, kun tuon nilkan/jalkaterän siteet tuntuu nykyään liian tiukilta. Pienikin taivutus ja se ottaa ilkeästi vastaan ja tod. näk. repeää uudestaan vielä helpommin :/
Mutta pakkohan se on käydä kokeilemassa.
ps. Myös vkloppu on tuloillaan ja mottoni on: Hikoile syntisi, vaikka etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti