Määrittääkö sinkkuna olo parisuhteemme?

Sami Minkkinen kirjoittaa parisuhde -blogia ja osa hänen lukijoistaan on nyt sitä mieltä, että hän ei voi enää eronneena kirjoittaa sellaista. Tietysti voi, sen kuin kirjoittaa menemään. Sillä hyviä neuvoja voi antaa, vaikka ei itse osaa - joka alalla, jokainen meistä. No minun kirjoittaminen on häneen nähden pelkkää puuhastelua, joten uskallan ottaa aiheen helposti esille. Tässä on viime aikoina ollut juttua miksi tyypit eroaa. Joten aloin sitä perimmäistä syytä miettimään, vaikka kaikkihan sen tietää ettei ole yhtä yksiselitteistä syytä. Se voi olla monen asian summa, mutta jäin silti miettimään mikä kaiken takana voisi olla - mikä lopulta johtaa eroon. Tulin siihen tulokseen, että yksi suurin syy lienee yksinkertaisuudessaan yksinäisyys.

Seurustelussa itsessään ei ole niinkään se ongelma, mutta ihmisten ongelma on enemminkin sinkkuna oleminen. Se miten olet sinkku voi määrittää parisuhteesi. Varsinkin nuoremmalla iällä voi olla ettei osata olla sinkkuja. En minäkään ollut hyvä siinä. Löysin tuon tuosta itseni parisuhteesta. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä Minkkisen tapaus. Sen kummemmin ihmistä tuntematta en lähde tuomitsemaan ketään, mutta herää silti kysymys, jos hänellä jo tätä ennen oli edellisestä suhteesta lapsi ja nyt 3kk ikäinen vauva jäi ilman ehjää perhettä, niin onko tullut hätiköityä jossain vaiheessa elämää..? Tällä ei siis ole tarkoitus tuomita kaikkia niitä eronneita joilla on lapsia, tiedän - elämä on.

Jokainen meistä on yksinäinen silloin tällöin. Ikävintä on tietysti, jos on parisuhteessa ja kokee siinäkin olevansa yksinäinen...Mutta sinkkuna sen kanssa oppii elämään ja yksinäisyys ikään kuin väistyy ajan myötä. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun ihminen on yksinäinen ja hän hakee lohtua sieltä mistä sitä saa. En väitä että kaikki näin tekisi, mutta moni on varmasti ollut joskus siinä tilanteessa. Siinä hetkessä sen toisen ihmisen läheisyys tuntuu mahtavalta, tottakai. Tuntuu kuinka kaikki ongelmat väistyisivät ja ikään kuin hänen ansioistaan on kykenevä valloittamaan vaikka maailman (toki myös hyvältä pohjalta lähtenyt suhde voi tuoda ihan samanlaisen fiiliksen, mutta silloin se ei ole yhtä petollinen). Tässä kohtaa valetaan valat ja sen pitäisi olla Happily Ever After, mutta turhan usein se ei valitettavasti mene näin.

Chris Cornell tuntui kans potevan jotain tällaista. Hieno muusikko ja kaikesta päätellen hieno aviomies ja lasten isä, mutta eihän se voi mennä niin kuin hän oli sanonut, että hän ei olisi ollut mitään ilman vaimoaan Vickyä, saati elossa. Ei toinen ihminen voi ketään korjata. Tukena voi olla jne, mutta jokainen meistä joutuu itse kantamaan itsensä ja hoitamaan ongelmansa. Siinä vaiheessa kun ihminen ripustautuu toiseen kuin johonkin pelastajaan, niin mennään heti pahasti metsään.

Kun se alkuhuuma on ohitse ja omat asiat rullaa, niin on ikävää jos huomaa ettei se toinen ihminen sittenkään ole sellainen millaista elämänkumppanilta odottaa. Sitten jos perheen lisäystä on jo tapahtunut, niin ei se eroaminenkaan helppoa ole, kun ei se eroaminen ole juuri koskaan helppoa. Kaksi eri kertaa eron jälkeen on käynyt niin, että exäni on ehdottanut josko jatkasimme seksisuhteena. Se kun sisältää helposti muutakin. Ruuanlaittoa, leffa-iltoja ja yhdessä nukkumista. Sellainen kun kestää useammasta kuukaudesta vuoteen, niin toisella kertaa kiinnyin uudestaan ja toisella kertaa vain tuhlasimme toistemme aikaa, kun molemmat olisivat voineet löytää sillä aikaa jotain todellista - se irti päästämisen jalo taito...

Kun ihminen oppii olemaan sinkku. Eikä hae vääränlaista läheisyyttä/lohtua heikkona hetkenä, niin hän on varmasti valmiimpi kohtaamaan sen upean ihmisen johon ei tarvitse ripustautua. Eikä parisuhteen aikana yhtä herkästi "herää" että hetkinen tämä ei toimi. Joten älkääpä hätiköikö. Antakaa itsellenne aikaa. Jos olet yksinäinen - harrasta jotain tai mene kaverin luo.

Joudut kumminkin olemaan loppu elämäsi itsesi kanssa ja jakamaan omat ajatuksesi päivästä toiseen itsesi kanssa. Joten yritetään olla ensin onnellisia yksin ja katsotaan sitten kuka on valmis jakamaan ajatuksesi.

Nolointa mitä minulle on koskaan tapahtunut

Tekevälle sattuu sanotaan ja olipa kerran vuosia sitten kesä tuloillaan...

Olin iskenyt silmäni yhteen naiseen ja vaikka mun mielestä kaikki oli selvää, niin tämä nainen ei oikein ottanut mua tosissaan. Sanoi vain että heitetäänpä turha hempeily pois. Sinä olet minun Kesäkolli, minä olen sinun Kesäkissa ja sillä siisti. Asetelma ei ollut paras mahdollinen, mutta kun olin päästänyt itseni ajautumaan niin syvälle siihen tilanteeseen, niin otin ehdotuksen vastaan empimättä - sainpahan kuitenkin tapailla häntä ja viettää hänen kanssaan aikaa, se oli minulle tärkeintä.

Olimme tapailleet vasta (vaikkakin aika tiiviisti) noin pari viikkoa ja se että sain olla vähän varpasillaan, niin sitä ei helpottanut tämä tapaus mikä sattui eräänä aurinkoisena vkloppuna. Oli lauantai aamupäivä, istuin hänen sohvallaan ja olimme edellis iltana olleet viihteellä ja pitäneet hauskaa ennen kuin olimme valuneet hänen kämpilleen.

Hän oli suihkussa ja minulla oli lepposa fiilis. Tuntui kuinka homma olisi lähtenyt hyvin rullaamaan ja oli vahva usko tulevaan, mutta ikään kuin rangaistuksena tästä luottavaisuudesta tapahtui seuraavaa: -yllättäen vatsalaukkuni "pyörähti ympäri". Tajusin samantien tilanteen vakavuuden ja mietin että ei voi olla totta...Miksi just nyt?! MIKSI MINÄ??!!

Varovaisin juoksuaskelin ryntäsin hänen vessan oven taakse - vain huomatakseni, että ovi on lukossa. Koputin oveen vaativasti, mutta nöyrästi, että tule äkkiä avaamaan. Hän tuli avaamaan ja näki jo nolon ilmeeni. Hänen palatessa istuttavaan ammeeseen jatkaakseen suihkua (jossa ei tietenkään ollut edes suihkuverhoa) minä istuin pöntölle pyydellen anteeksi ja anoen katseellani armoa. Itseasiassa kaikista armeliainta olisi ollut, kun joku olisi ampunut minut siihen pöntölle, nimittäin yllättävän railakas kaiku lähtee niinkin pienestä vessasta jossa on amme.

Tuntui että kuolen häpeästä siihen paikkaan. Nyt tämä juttu ainakin oli tässä...voi miksi? Pääsin lopulta vessasta pois tämän huikean jaetun kokemuksen jälkeen. Makasin nolona hänen sohvallaan. Olin varma että hän passittaa minut kotiin sairastamaan ja tuskin enää nähdään, mutta hän tulikin kysymään että olenko kunnossa. Vastasin että kyllä tämä tästä jos en kuole häpeään -"Höh, älä siitä välitä, sattuuhan sitä." -Oli hänen armelias vastauksensa.

Sain jäädä hänen luokseen sairastamaan mikä oli helpotus...Sinä iltana sen vessan kaakelit tulivat tutuiksi. Sekin helpotti, että kaikesta huolimatta nukkumaan mentäessä hän hakeutui minun kainaloon.

Vatsataudit menevät kohdallani ohi yhtä nopeasti kuin alkavatkin ja olin jo aamulla ihan tikissä. Hänkin oli yhtä hymyä, niin olin helpottunut - eihän tässä kuinkaan käynytkään. Lähdin suihkuun...ja onneksi en laittanut vessan ovea turhaan lukkoon, nimittäin oli hänen vuoronsa.

Hän syöksyi pöntölle ja pyyteli tilannetta kovasti anteeksi ja mietin että olinko minäkin eilen nuin surkean näköinen. Vastasin hänelle, että: "Hei, äläpä yhtään pyytele anteeksi. Minä olin siinä tilanteessa eilen ja tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu. Joten anna mennä vaan..!!"

Sain jo toistamiseen kokea kuinka huikea ja tavallaan armoton kaiku siinä vessassa oli. Sen jälkeen hän vuorasi itsensä sänkyyn, veikkaan että syy oli enemmän henkinen. Hän otti tilanteen yhtä nolosti kuin minäkin edellisenä päivänä. Minä taas suuntasin kauppaan ja apteekkiin hakemaan vähän mustikkakeittoa jne. helpottaakseni hänen oloaan. Jäin potilaan viereen ja kaikesta huolimatta meillä oli ihan hauskaa. Kun seuraava viikko koitti, niin viihdyimme entistä paremmin toistemme seurassa. Varmaan molemmat katselivat toisiaan että ei tuo vissiin ole menossa mihinkään, kun se vieläkin vapaaehtoisesti hengailee mun kans. Sanomattakin selvää, että siinä ei tarvinnut enää paljoa jännittää jos jommalla kummalla pääsi pieru. Mikään ei ollut enää noloa ja tuntui että olimme kokeneet jotain yhdessä ja selvinneet siitä voittajina, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.

Tässäpä tuleekin tarinan opettavainen osuus. Olen sen jälkeen ollut vahvasti sitä mieltä, että parasta mitä orastavalle suhteelle voi tapahtua - on yhteinen jaettu, oikein väkivaltainen ripuli.


Kesä ja kärpäset, oikein hyvää kesän odotusta kaikille jotka tänne asti jaksoivat lukea..!! :)

Pappa ja Kekkonen kairassa patikoimassa

Kekkosen muistelma vuodelta -52, kun hän oli kairassa patikoimassa pappani Onni Mukkalan kanssa.

En tiedä millaisia ihmisiä ovat nykyajan pääministerit ja presidentit, mutta tämä tarina vähän valottaa millainen luonnon läheinen tavan tallaaja hän oli ja miksi vanha kansa aina niin vuolaasti kehuu Kekkosta. Nykyään tuntuu että ministerit kokevat olevansa kansaa parempia, mutta näin ei aina ole ollut. Kekkonen vaikutti ihmiseltä jolla oli jalat maassa ja käyttäytyi kuin olisi ollut yksi meistä rivikansalaisista.

[Julkaistu: Uusi Kuvalehti n:o 8, 1.11.1952

Uusi Kuvalehti n:o 9-10, 13.12.1952.]

Back in business?

Olipa siellä töissä tänään herttainen vanhempi pariskunta. Vaimo hollantilainen ja mies belgialainen ja oisko ollu ikää jotain 60-65v. Meitä ei muita ollutkaan ku he yhdellä kelkalla mun perässä ja erehdyin luulemaan että tänään ajellaan nätisti, mutta tämä herrasmies olikin ajanut moottoripyörällä pienen ikänsä. Metsässä mentiin 40km/h ja jäällä parhaimmillaan 80km/h...Paras oli ennen ku mentiin kahdeksaakymppiä, niin tämä vaimo kysyi tältä mieheltä: "Sie haluat kumminki ajaa lujempaa?" Herrasmieski muuttuu tässä vaiheessa kuin pikkupojaksi ja ujosti nyökkäillen myönsi haluavansa. Vaimo siihen hymyillen; "okei!"

Kyllä ne nuo kompromissit ja yhdessä tekeminen taitaa olla ne pitkänsuhteen salaisuudet, sillä ei siellä kyydissä kumminkaan niin mukava ole istua ja jos ekaa kertaa joudut istumaan kelkan kyytiin ja ukkos haluaa "heti" tykitellä niin lujaa ku lain mukaan jäällä on sallittua, niin tuota muoria voisi kuvailla yhdellä sanalla: "Brave" :)

Onhan tässä viikosta toiseen tullu kehuttua kuinka mukavaa on ollu töissä jne, mutta sekin lysti loppuu aikanaan ja jos kelit jatkuvat tuollaisina niin kausi sulaa käsiin, kirjaimellisesti :/

Kovasti jo mietin että josko tuota lähtis ulkomailta hakemaan töitä. Mitä aikasemmin katselin sitä paperisotaa mikä pelkästä työnhakemisesta olisi luvassa, niin parempi kun kävelee paikan päälle ja puhuu itsensä töihin...Mutta minne? Vielä on aikaa keksiä paikka. Mulla on välillä tapana lähteä pois siltä omalta mukavuusalueelta ottaen huomioon esim. että olin ennen Lapland Safariksen hommia Ecco kengässä työkokeilussa - kuvittele, minä kenkämyyjänä. Eka kerran kun hieno rouva tuli ostamaan korkkareita, niin osasin kertoa millaista nahkaa se on ja sitten repesin nauramaan, että rehellisyyden nimissä mulla ei ole hajuakaan millainen kenkä tämä on, kun olen ekaa viikkoa hommissa, mutta rehellisyys palkittiin, kun rouva naureskeli ymmärtävästi.

Joten kun en ole koskaan ollut kummoinen uimari, niin olisiko se tarpeeksi pois omalta mukavuusalueelta, kun uhmakkaasti sais ympäri puhuttua jonku opettamaan mulle sukeltamisen salat, niin minä voisin vastapalkaksi tarjota persoonani oppaan muodossa..? Tuossa siis vain yksi idea.

Sitten tähän iltaan. Yli kolmeen kuukauteen en ole saanut juossa rakkaan jalkapallon perässä, kun kaveri nimeltä Reckless potkaisi jalkateräni sököksi. Nyt on pakko lähteä klo 22 vuorolle jo kokeilemaan että josko se kestäisi. Pahoin pelkään että mun palloilut normipuitteissa on pelattu, kun tuon nilkan/jalkaterän siteet tuntuu nykyään liian tiukilta. Pienikin taivutus ja se ottaa ilkeästi vastaan ja tod. näk. repeää uudestaan vielä helpommin :/

Mutta pakkohan se on käydä kokeilemassa.

ps. Myös vkloppu on tuloillaan ja mottoni on: Hikoile syntisi, vaikka etukäteen.

Musiikki luo tunnelmaa, tarjoaa elämyksiä ja auttaa arjessa

Sain näihin aikoihin pari vuotta sitten puhelinsoiton hyvältä ystävältäni, kun he asuivat vielä Haukiputaalla. Kutsukaamme tätä ystävääni vaikka Kimmoksi (nimi muutettu). Kimmolla oli ehdotus. Saatko hinattua itsesi tänne parin viikon päästä? Olisi tarjolla lippu Club Teatrialle Raskasta Joulua -konserttiin, sauna lämpenee ja saunakaljatkin löytyy. Iltapalaa ja yösija, kunhan tulet paikalle - onnistuuko?

Mulle ei siis jäänyt vaihtoehtoja kuin vastata, että: "So, you are making me an offer I can't refuse...". Muutaman kerran olen Kimmon kans käynyt Club Teatrialla (Diablo, In Flames) ja yleensäkki paljon on tullut keikkoja nähtyä, mutta tämän kertaisella keikalla oli erityinen tunnelma. Ei siinä loppua kohden meinannut silmäkulmatkaan pysyä kuivina, oli se niin herkkää tulkintaa ja yleisökin oli niin komeasti messissä, mutta mikäs sen parempaa :)

Otin sen eräänlaisena joululahjana ja harvoinpa hienoa elämystä parempaa lahjaa voi edes antaa/saada. Musiikki luo tunnelmaa, tarjoaa elämyksiä ja auttaa arjessa.

Enkä ainakaan itse saisi itseäni samalla lailla lenkkipolulle ilman musiikkia. Myös ne suoritukset paranee, kun on jo mielestänsä muka antanut kaikkensa, kun sopiva biisi piiskaa lisää. Kyllähän se raskas musiikki on silloin paikallaan. Turha siinä on yrittää jostain Tapani Kansasta tai Kari Tapiosta sitä lisäpotkua, adrenaliinia ammentaa. Paljon listat omassa ipodissa vaihtuu, kun olen lenkillä, mutta kyllä sieltä voisi helposti kaksi biisiä nimetä mitkä ovat viime keväästä asti puskeneet aina parempiin suorituksiin.

Lontoon liven kaksi viimeistä biisiä Sic ja Surfacing. Slipknot - Sic:n alussa jo kuuluu dj:n pöydästä "PICK UP THE PACE!!" Siinä saattaa olla jo ihan hyvin vauhtia päällä, mutta minkäs teet ku kerran käsketään?! Kyllä se heti antaa lisää paukkuja, vaikka luuli jo kaiken antaneensa.

Surfacing puristaa vielä ne viimeisetkin mehut, "I AM THE PUSH THAT MAKES YOU MOVE, I AM THE PUSH THAT MAKES YOU MOVE..!!" Totta - paita ja perse märkänä, kaikkensa todella antaneena ei voi muutakaan todeta.

Hyvää joulun odotusta kaikille ja muistakaa että joulu ei koostu krääsästä, vaan läheiset ja pienet asiat yhdessä luovat sen tunnelman. Syökäähän kinkkua ja muistakaa käydä lenkillä..!

Piece of Mind

Kun te elämän varrella kohtaatte ihmisen joka lähestyy teitä sydämen asioissa, niin olkaa reippaita ja antakaa rohkeasti vastauksenne. Oli se vastauksenne mikä tahansa, niin sehän ei ole teidän ongelmanne miten tämä vastapuoli siihen suhtautuu - vaan hänen ongelmansa. Jos se vastapuoli ei osaa suhtautua asiaan kuuluvalla kunniotuksella, niin näyttipähän ainakin todellisen luontonsa.

Sillä mitä pitemmälle se vastauksen saanti venyy, niin sitä enemmän tämä (tyhmän)rohkeasti lähestynyt kaveri joutuu pienen päänsä sisällä miettimään, että mitä tämä tarkoittaa, mistä tämä johtuu ja kelaamaan asioita...Ihan turhaan ja se taas johtaa epätietoisuuteen - hyvästi mielenrauha.

Sulla voi olla vaikka rahaa ja valtaa, mutta jos sulla ei ole mielenrauhaa syystä tai toisesta, niin ei se hääviä ole.

Tiedän että aihe saattoi jälleen olla sellainen, että monet miettivät että miksi se nyt tuollaisen asian otti esille ja siksi todettakoon; rakkaat vihamiehet ja ystävät - se on sillä lailla että muut kirjoittaa ainoastaan mitä ne kehtaa, mutta Nykänen kirjoittaa mitä se haluaa ;)

Sitäpaitsi, nyt oltiin hyvällä asialla. Tämän lukenut ihminen saattaa joskus säästää jonku höpönassun mielenrauhan :)

Kyyniset Romantikot

Vajaan tunnin päästä katkeaa sähköt. Se on taas yksi haaste jo ylikansoitetulle yhteiskunnalle. Ohan se varma, että tämänkin katkoksen alueella niin monessa paikkaa katseet ja kädet löytävät toisensa kynttilöiden loisteessa, kun ei voikaan sitä blogia rustata tai tehdä jotain muuta yhtä tyhjänpäiväistä...ja ens kesänä syntyy ennätysmäärä rapuja, oi nuita kesänlapsia. Voi meitä epätoivoisia romantikkoja joita ihmisiksi kutsutaan.

Mutta hei, ehkä se on hyvä asia. Tästähän voisi rakentaa vaikka perinteen, että 23.9:tä pidetään joka vuosi nyyttikestit pelkän kynttilöiden ja takkatulen ääressä, punkkulasit kourassa. Joku hyvä lautapeli (esim. Imago) vielä kylkeen, niin voi pojat - sehän saattaisi tuntua todella hyvältä irtiotolta normaali arjesta jossa olemme sähköisten välineiden ympäröimänä.

Eikä tosin haittaisi vaikka tuo katkos kestäisi pitempään, ehkä silloin ihmiset huomaisivat kuinka vempaimet ovat vain keinotekoisesti täyttäneet sitä tyhjiötä minkä some ja sähköinen yhteydenpito ovat luoneet. Joutuisimme yhä useammin hakeutumaan toistemme seuraan ja sosialisoitumaan ilman että soitellaan ja huudellaan whats upissa tyhjänpäiväisyyksiä.

Menipä taas syvälliseksi, joten on parempi lopettaa...halatkaa toisianne <3